Huostaanotetun puolesta

Nina Vahtola
Koivutie 24 d 6
99002 Vehvilä

Mirja Koinassalo
Poste restante
00100 Helsinki




---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hei Mirja.

Venla voi hyvin. Kiitos postikortista, tyttö ilahtui. Milloin pääset käymään? Toivottavasti ennen joulua, Venla on valmistanut koulussa äidille lahjaa koko syksyn. Kohta se on valmis ja laitamme sen hienosti pakettiin ja Venla haluaisi sen sinulle antaa käteen. Hän odottaa joulua kovasti.

Ajattelin ehdottaa sellaista, että tulisit luoksemme joulupäivälliselle joko aattona tai pyhinä, miten sinulle parhaiten sopii. Se ilahduttaisi tyttöä koska hän tosiaan ikävöi sinua ja toivoo, että voisi olla enemmän tekemisissä kanssasi. Tilanteessa ei ole mitään sellaista, mikä estäisi tapaamisia. Meidän olisi hyvä laatia suunnitelma niitä varten, että tulisit kylään kerran kuussa, ehkä kahdesti. Katsottaisiin sitten keväällä sosiaalityöntekijöiden kanssa miten jatketaan, voisitko ehkä väliin ottaa Venlaa kyläilemään luoksesi. Vaikka hän tuntuukin täällä pärjäävän ja kokee olonsa turvalliseksi, niin sinä olet päivittäin hänen mielessään.

Ymmärrän jos tämä tuntuu sinusta raskaalta velvollisuudelta, ikäviä tapahtumiahan tässä on kuitenkin takana. On kuitenkin tytön etu ja, näin uskon, myös sinun etusi, että tapaatte välillä. Minustakin olisi hyvä kuulla sinun kuulumisesi ja tunnelmasi jatkon suhteen.

Ei kuitenkaan ole mitään kiirettä, voit kokoilla ajatuksiasi rauhassa.

hyvää syksyä toivottaa
Nina.

Postikortti viivästyneeltä matkalta

Näimme kaiken mitä kuvitella saattaa,
ja se oli tärkeää. Matkustamme taas joskus,
seisomme Riian pörssitalon portailla ja
katselemme yötä, taivasta ja tuhruisia
kulkijoita. Hyvää yötä.

Arja & Timo

Joonatan, Kuvernööri ja Elias Peukku
Korsimäentila 36
69357 Horsua
FINLAND

Surullisen lapsen kirje

lähettäjä
Saara Mäkky
Einarlanpolku 36
57320 Suokki

Sakari Mäkky
Mökkikatu 6 d 73
99376 Viinkula

--------------------------------------------------------------------------------------------

Sakari,

täällä on aika hirveää. Äiti on alkanut juoda ihan liikaa ja isä katoilee. Työpaikalta soitetaan että kuin se ei ole täällä nytkään ja onko se kotona, ja että kaikki kännykät kiinni. Ikään kuin me ei tiedettäis että sillä on kännykät kiinni. Äiti ei muistanut hakea asumistukea ajoissa. Se nyt meni joksikin aikaa. Minun pitää ehkä mennä työhön, ottavatkohan postia kantamaan vielä? Kuinka vanha pitää olla oikeaan työhön?

Minä soitin yksi ilta hätänumeroon kun luulin, että äiti voi tukehtua. Ne neuvoi minua, että miten pitää kääntää ja nostaa. En uskalla toiste soittaa kun ne kyselivät niin paljon sitten, ajattelivat selvästi että minua ei voisi yksin pitää täällä hoitamassa. Ja minä sanoin, että isä tulee kotiin ihan kohta eikä isä ikinä juo, että isälle soitin äsken ja työpaikalta on kotiin jotain tunnin matka ja että se tulee. Mutta en minä oikeasti soittanut, eihän se vastaa. Minua pelottaa mitä tapahtuu jos täytyy vielä soittaa joku hätäauto. Jos äiti kuoleekin vaan ja mitä minä sitten teen?

Voitko sinä tulla jotenkin auttamaan, sinä tiedät hyvin etkä sinä juo. Sinä tunnet äidin ja isän. Olet minua isompi, olet minun isoveli. Tulisit, ole kiltti.

Saara

Kirje aviomiehelle

Tanja D.
Katuvainen 392
90262 Mäestö
FINLANDIJA

Mika Räisä
Poste restante,
Moskova
ROSSIJA

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Rakas,

olen ollut sinusta riippuvainen niin pitkään. Nyt kun jäin kotiin pitkäksi aikaa ilman sinua, minulla oli aikaa miettiä. Aloitin hakemalla töitä. Nyt minulla on työpaikka. Minä siivoan, aloitan keikat kerrostalojen rapuissa ensi viikon alussa. Tiedän, ettet pidä siitä. Mutta ei se haittaa minua, suutu vaan. Minulla on heti parempi olo. Toinen asia. Hain luottokortin heti kun sain varmuuden työpaikasta. Nyt minulla on oma kortti. Voin vaikka mennä ulkomaille ilman sinua. Ja varasinkin jo joululoman jälkeen neljän päivän reissun. Joululoman siivoan, saan hyvät lisät. Sen jälkeen pidän kuusi päivää vapaata. Asialla ei sinun kannaltasi ole merkitystä, samahan se sinulle on olenko kotona, Ruotsissa vai Kreikassa sillävälin kun sinä olet viikon työmatkalla Moskovassa. Se oli kolmas asia. Neljäs asia menee sillä tavalla, että minä otin itselleni toisen puhelinliittymän. Entinenkin on, mutta on minulla nyt toinenkin ja se on minulle ja kavereille, etkä saa sitä numeroa. Viides asia, minulla on kaveri. Hänen nimensä on Kirsti ja me menemme tänään kaupunkiin, tänään on perjantai.

Hyvää yötä.
Tanja.

Apologioita I

Paperimies Kajaanista

SUOMI



----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hyvä Suomen kansa,

minä jään pian työtä vaille. Tiedätte kyllä miten tavallinen tämä tarina on. Muutin maaseudulta Kajaaniin kohta kaksikymmentä vuotta sitten. Koulua kävin hetken mutta sitten pääsin kesätyöhön tehtaalle. Sinne sitten syksyllä jäin, ja jäi koulu, vaikka ajattelin jatkaa. Mutta vuodet vaan menivät, tuli perhettä ja oli vaan paras jatkaa töitä. Niillä palkoilla meillä nyt on tämä talo, johon kaikki sovimme hyvin. Ja niin me ajattelimme, että tässä menee loppuikä hyvinkin, teemme molemmat oman työmme hyvin ja tunnollisesti, saamme palkan kuukausittain. Tuemme lapsia kun ne muuttavat muutaman vuoden kuluttua kotoa, että pääsevät opiskelemaan minne tahtovat - vai jäänevätkö tänne. Että omillamme olisimme eläneet.

Niin me luulimme. Muutama päivä sitten minä kuulin uutiset yhtä aikaa teidän kanssanne. Kuulin radiosta, nyt on kesälomani viimeinen viikko. Kun jätin sen näin myöhään tänä vuonna, syyskesästä olen aina niin pitänyt. Ja vaimo kuulee omasta työstään muutamaa päivää myöhemmin. Ei riitä sillä pikkuyritykselläkään enää töitä vuodenvaihteen jälkeen.

Me olemme surullisia. Ihmiset nauravat kuitenkin, sanovat minulle, että paperityöläisen palkkaa olen saanut nauttia niin pitkään, palkka oli liian iso kuitenkin. Näin sanotaan duunarille maassa, jossa kaikki palvovat isoa palkkapussia. Oliko se sitten isolle perheelle niin iso palkka? Kyllä minä tyytyväinen oli, en sitä kiellä - pidin itseäni onnekkaana. Nyt minun harteilleni sitten laitetaan isien synnit. Paitsi että jään nyt yhteiskunnan elätiksi, olen myös ammattikuntani puolesta syyllinen. Ei olisi saanut lakon lakkoa pitää, ei huolehtia siitä, että raskaasta työstä saa hyvän korvauksen. Kateelliset, tuhahtaisin, jos en ymmärtäisi paremmin. Niin on tässä maassa muita vähän koulutuksen työntekijöitä vedätetty, maksettu työstä vähempi kuin pitää, siirretty työläinen vuokrafirman orjaksi. Sanottu sairaanhoitajalle, että kutsumuksesta ei makseta. Sanottu, että olette ahneita ja kateellisia ja syyllistetty meitä pieniä ihmisiä rahan haluamisesta, mutta millä muulla on tämä markkinatalous meitä palkinnut kuin rahalla?

Minä olen työn antanut. Minulle annettu lopputili. Tätä minä vielä mietin pitkään. Mahdanko enää päästä muihin töihin? Haluan kyllä mutta pelkään kovasti. Neljänkymmenen olen, mahdanko kelvata, etenkään seudulla, jossa meitä työnhakijoita on yhtäkkiä leegio. Päädynkö minä tukityöllistymispaikkaan, työvoimaviranomaisten tilastonsiivouksen kohteeksi, tekemään jotain turhaa reilun kymmenen euron päivärahalla? Aloimme vaimon kanssa miettiä että josko syntyisi meille vielä iltatähti, isäksi ennemmin rupean.

Muistakaa siis minua, kun haluatte vielä lyödä lyötyjä.

terveisin
eräs kajaanilainen paperityötön

Kirjeitä, joita on vaikea kirjoittaa

Nikki Holma
Saikartie 4
82962 Vaiske

J.N. Santaniemi
92350 Iilloste

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hei ystäväni,

siitä tapauksesta on kulunut jo vuosia. Tiedän, että tämä meidän asia ei palaa enää sellaiseksi kuin se oli aiemmin, mutta minä nyt koitan kättä ojentaa. Sitä varten täytyy olla jokin keino, ja ymmärsin tässä eräänä päivänä, että yhtä en ole yrittänyt.

Anteeksi, ystävä-hyvä, että toimin sinua kohtaan niin huonosti, ajattelemattomasti ja suorastaan pahanilkisesti. Minulla ei ole mitään puolusteltavaa omassa toiminnassani ja toivottavasti ymmärrät, etten millään sitä halua puolustaa. Vuosia on kulunut nyt, paljon olen ymmärtänyt - senkin, että jos sinua vastaan rikoin, se ei viime kädessä johtunut kuin minusta. Siinä pisteessä ei ole muuta kuin anteeksipyyntö. Ei tarvetta palata siihen tapaukseen tai selittää miksi se sillä tavalla meni, mikä minuun meni. Sinun kannaltasi sillä ei ole väliä, kysythän sitten jos sillä on. Aina voi sitten puhua, jos se tuntuu tarpeelliselta.

Nyt kuitenkin toivoisin, että tämä vuosien vaitiolo katkeaisi, jos ei muuhun niin ainakin yhteen pieneen viestiin. Eniten toivon, että hyväksyisit pienen anteeksipyyntöni, joka on minulle valtavan suuri kurotus, mutta jos ainakin laitat minulle vaikka postikortin, että tiedän sinun saaneen kirjeeni. Ettei minun tarvitse ajatella että ehket saa koskaan tietää, että kadun ja haluan pyytää anteeksi. Siksi toivon vaikka sanaa "ei" sinulta, jotta tietäisin viestin tulleen sinulle.


Anteeksi pyytäen, Nikki

Rakkauskirjeitä II

Aila Simola
Päärmetie 3 f 56
Vantaa

Jaakop Nikkinen
38025 Ehtoo

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Jaakop, ajattelin että oikeastaan kuka tahansa osaa kirjoittaa rakkauskirjeen. Jos vain kynä pysyy kädessä ja löytää muutaman sanan, joilla kertoa miten suunnattomasti, miten kovasti välittää ja kaipaa. Olen kuitenkin varma siitä, että en pysty sanoin sanomaan miten tärkeäksi sinä olet minulle tullut.

Oli tarkoitus kirjoittaa samalla matkajärjestelyistä. Että ehtisit oikealle junalle minua vastaan sitten, mutta laitan niistä asioista erillisen viestin. On kurjaa turmella rakkauskirje aikatauluilla, vaikka juuri ne minuutit osoittaisivat tapaamisen ja sen varman tulevaisuuden, jonka rakkaus olettaa mutta jota se silti odottaa hengitystään pidätellen - se tietää: voi tapahtua mitä vaan.

Niinkuin minä kammoankin tulevaa, alkanutta syksyä edellisten syksyjen perusteella, niin minä silti näen sen valoisampana kuin aikaisemmin. Minä mietin kuin höperö meidän tulevaa jouluamme, vaikka minulla ei ole syytä olettaa, että meitä enää silloin olisi tai että edes olisimme yhdessä jouluna. Tottahan meidän ikäisillämme on jo omat rutiinit, mahdammeko niitä koskaan yhdistää ja muutella meidän rutiineiksemme. Minun vuosittainen rutiinini on ollut matkustaa jouluisin Italiaan, kosteaan ja sumuiseen ilmaan. Miten syvä on kukkuloiden hiljaisuus Firenzen yllä joulunaikaan ja miten värikäs on pienten katujen ostosparatiisi. Ajattelen aina olevani se Sylvian joululaulun kerttunen, sitruunapuissa, laulamassa sypressien usvassa. Mutta ehkä tänä jouluna menen sinne kuten ennenkin, ehkä menemme yhdessä, ehkä olemme täällä. Ehkä Sylvian ei tarvitse lentää tänä jouluna.

Mutta sitä ennen meillä on pitkä syksymme, ja tapaamisemme, joita odotan. Olen hyvin, hyvin ihastunut sinuun, ja se taitaa olla tässäkin rakkauskirjeessä pääsanoma, muulla ei ole niin merkitystä; enintään lujittajina, jotta tuntisit minut paremmin, jotta rakastaisit edelleen.

Sinun Aila.