perjantai 5. syyskuuta 2008

Rakkauskirjeitä I

Jalmari Kalteinen
Epsänen 375
Suomi





Siivooja F.
Konnunkaulan marketti
Konnunpää





---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
F,

on jo aikakin minun kirjoittaa. Olen tätä pitkään harkinnut. Näen sinut joka päivä käytävillä ja joskus kaupassakin ja olen alkanut tervehtiä. Minä olen kotona viihtyvää sorttia ja ujo, joten en sillä tavalla tuntemattomille puhu. Nimesikin sain tietää kun kuulin jonkun puhuttelevan sinua, mutta nyt olen varma vain siitä että etunimesi ensimmäinen kirjain on F.

Minulla on se punainen ulkoilutakki ja mustat maiharit. En ole kovin pitkä, jos nyt en ihan lyhytkään. Sinua ehkä 10 senttiä pidempi. Jos muistat niin tervehdin sinua usein ja sinä katsot aina vähän kysyvästi takaisin kauniilla ruskeilla silmilläsi.

Minä haluaisin ehdottaa tapaamista, koska luulen, että pitäisimme toisistamme. Jos tapaisimme keskiviikkona ensi viikolla. Voisin odottaa sinua kauppakeskuksella, marketin ulkopuolella kello 18. Jos et pääse, ja haluat sopia toisen ajan, pyydän, että puhuttelet minua käytävällä tai kirjoitat kuoressa näkyvään osoitteeseen. Ymmärrän kyllä senkin, jos et halua kuulla minusta mitään ja haluat unohtaa tämän viestin. Siinä tapauksessa kaikki on kuin ennenkin, ehkä toisinaan tervehdin sinua, mutta lupaan jättää sinut rauhaan.

Minun sydäntäni ihan nipistelee.

Tapaamista odottaen,
Jalmari Kalteinen

Ps. Minua ei haittaa jos joku auttaa sinua lukemaan tämän kirjeen. Olen vähän kirjallinen ihminen enkä osannut kirjoittaa selvästi, on ehkä vaikea ymmärtää minua jos ei ole äidinkielenä suomi.

torstai 4. syyskuuta 2008

Kirjeitä virallisille tahoille I

Marte Povera
Postitie 3f5
Hyvinkää





Sosiaalivirasto, toimeentulotukiasiat
Hyvinkää




---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

4.9.2008, Hyvinkää

Hyvä sosiaalivirasto,

pyysitte liitettä 1.9.2008 päivättyyn toimeentulotukihakemukseeni. Ikävä kyllä minun täytyy jättää pyydetty liite toimittamatta, en suostu lisäämään käytössänne olevaa dokumenttipinoa enää yhdelläkään paperilla. Voitte siis tehdä minua koskevan päätöksen niiden tietojen nojalla, joita teillä nyt on hallussanne. Päätin silti kirjoittaa teille lyhyesti. Ajattelin sen ensinnäkin jouduttavan päätöksen tekemistä, jos erikseen ilmoitan teille, että kyseinen liite ei ole tulossa kahdenkaan viikon määräajan sisällä. Toiseksi haluan liittää tämän kirjeen toimeentulotukihakemukseeni; se olkoon vakavahenkinen ja vapaamuotoinen pyytämänne liitteen korvaaja.

Nythän on niin, että pyysitte minua toimittamaan tositteet siitä, että olen viimeisen kuukauden sisällä poistunut maasta. Olenhan minä, mutta koska poistuin maasta taiteellisen työskentelyn takia ja onnistuin tekemään sen viime kuun toimeentulotukiosuuteni turvin, en pidä itseäni selvitysvelvollisena. Tiedätte kyllä, että olen työtön; mutta olen ollut poissa maasta työvoimaviranomaisten säätämissä puitteissa. Minun ei siis pitäisi joutua vastaamaan tästä liikkeestäni kenellekään.

Syy poistumiseen oli taiteilijoiden kokoontuminen. Minulla on paljon ystäviä Suomen rajojen ulkopuolella, ja viime vuosikymmenellä olen työskennellyt paljon ruotsalaisten, liettualaisten, unkarilaisten ja ranskalaisten ystävieni kanssa. Meillä oli kokoontuminen salaisessa paikassa, jossa aloimme toteuttaa yhteistä teossarjaa. Tarkoituksemme on saada sitä varten haettua rahoitus, mutta suunnitteluhan meidän täytyy toteuttaa ilman rahoitusta. Haemme kukin henkilökohtaisia avustuksia ja muutamat meistä sitoutuivat hakemaan ryhmälle matka- ja työskentelyavustusta. Haluan korostaa, että mistään sellaisesta en nauttinut kun kävin kutsuttuna taiteilijavieraana viime kuussa erään taiteilijan tätä tarkoitusta varten käyttöönsä saamassa tilassa. Mitään rahallista korvausta en ole saanut mistään.

Tästä näette, että matkani tarkoitus on ollut, kuinka sen nyt sanoisin, työllistävä. Pyrin siis luomaan itselleni sellaiset työskentelymahdollisuudet, että voisin jossain vaiheessa hakea ja saada kansainvälistä projektia varten rahoitusta. Toivon, että te hyvät viranomaiset ette siellä sosiaalitoimistossa turmele mahdollisuuksiani tähän. Ymmärrän kyllä olevani pulassa, jos minua ilmiannellaan tällaisesta matkasta pitkin kuntien ja valtion puljuja. Tiedättehän: Kela päättää evätä, olen entistä riippuvaisempi teistä, sitten jos katsotte, etten täytä jotain ehtojanne, leikkaatte 40% minulta ja niin edelleen. Sittenhän olen pulassa ja te ajatte minut tulottomaksi vaikka juuri yritän etsiä itselleni tuloja ja työtä.

Joten pyydän teitä, käyttäkää harkintaanne ja tehkää tavallinen päätös. Olemme toistemme kanssa tekemisissä väliaikaisesti, niin toivon, ja sujukoon yhteistyömme. Jos minä saan työskentelyolosuhteeni kuntoon, en tule teiltä mitään tarvitsemaan.

Kunnioittaen,
Marte Povera

Kirjeitä sammuneille tähdille I







29.8.2008

Mr Michael Jackson,

I am your big fan. Today is your birthday.
Happy Birthday! I hope that you make a
record again. Come to Finland, please.
Mr.Michael Jackson
Neverland
California,
United States



Your fan Kirsti from Vantaa.

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Postikortti kirjailijalle





9.4.1917

Hyvä hra Lehtonen,
eräs matkakertomuksenne, Myrtti ja
alppiruusu, ilahdutti minua kovasti.

Olen elänyt yksikseni näillä
Alppiseuduilla, pitkään erossa maanmiehistäni,
ja vaikutelmanne osuivat niin kovin likelle omiani.
Kirjailija Joel Lehtonen
Hoplax, FINLAND
Haluan tällä postikortilla kiittää
Teitä. Toivotan teille onnea kirjailijantiellänne
ja lämmintä tulevaa kesää sinne koto-Suomeen.

Teitä tervehtii
A. S. Mutkanperä

Kirje asianajajan välityksellä

Asianajotoimisto Bicke & Bickelsson
Helsinki 100






Liisa-Maija Virta-Rustikka
Porvoonpolku 7a
Helsinki

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Olenpa minä vilpittömällä tuulella tänään! Siksi teen sinulle seuraavat tunnustukset.

Jos hämmästelit, minne sateenvarjosi katosi toissa lauantaina, minä annoin sen eteenpäin. Viikonloppuna luonani kävi ihastuttava vieras ja halusin varjella häntä kastumiselta. Tämä ihastuttava henkilö onkin toinen seikka; arvannet jo, että hän tuli sinun tilallesi tuoksi viikonlopuksi.

Mutta turha luulla, että tämä olisi vielä tässä. Olen nimittäin tuntenut näiden vuosien aikana koko joukon ihastuttavia henkilöitä. Heitä on käynyt meilläkin – omituista ettei kaltaisesi tarkkanäköinen ihminen ole huomannut sitä. Olen lahjoittanut muutamille heistä vaatteitasi ja korujasi. Tietysti sellaisia, joita käytät harvoin, ja joiden puuttumista et edes huomaa tai epäilet itse hukanneesi ne. Mutta ehkäpä joku päivä näet sen mustan silkkipuserosi jonkun päällä, sen puseron, jossa oli erikoiset napit. Se sopi erityisen hyvin sille ihastuttavalle henkilölle, joka otti sen mukaansa. Minä olen antanut heille paljon, lahjoja nimittäin. Sellainen sopii minulle.

Olin myös vuosien ajan varma siitä, että huomaisit tililtäsi puuttuvan rahaa. Mutta sinähän et laskenut, ihmettelit toisinaan itseäsi; että raha kun vaan valuu kättesi välistä. Minä sen välistä vedin. Koko ajan. Odotin että alat laskea. Mutta et alkanut, yhtä sokeaa luottamusta, välinpitämätöntä varmaa luottamusta koko lintu. Arvaatko millaisia summia saa kasaan, jos ottaa vähän sieltä ja vähän tuolta? Kyllä, huomattavia. Minä olen nimittäin laskenut ja nyt sinäkin voit alkaa laskea. Sinulla voi olla minuun kohdistuvia jälkivaatimuksia.

Syyt siihen, että tunnustan tämän sinulle, ovat moninaiset. Ensinnäkin, minulla on omatunto ja en kestä vähääkään syyllisyyttä, haluan aloittaa uuden elämäni rikkumattomana. Toiseksi, ehkä sinunkin pitää saada totuus, se on reilua meitä molempia kohtaan – sinua, koska sinä ansaitset totuuden ja minua, koska en halua sinulta mitään ystävyyttä tai kontaktia, jota en ansaitse. Minä haluan olla kirottu sinulle. Kolmanneksi, aika on kypsääkin kypsempi, koska olen tavannut todella ihastuttavan ihmisen. Antaisin hänelle vaatteet päältäsi, korut rasioistasi, rahat tililtäsi, katon päältäsi ja tuolin altasi. Jotta en tekisi sitä, annan hänelle itseni.

Mikäli sinulla on jotain vaatimuksia jonkun asian suhteen, haluat esimerkiksi nostaa syytteitä tai muuta sellaista, ota yhteyttä asianajajaani, minä haluan nyt keskittyä erääseen ihastuttavaan ihmiseen.


Terveisin Jan


Ps. Minua edustaa asianajaja Rosita Bicke, joka välittää sinulle tämän viestin ja lähettää sinulle korttinsa tämän myötä.

tiistai 2. syyskuuta 2008

Tyttärien kirjeitä I

Klaara,
Poste Restante 2743
Bahnhof.






Elviira Kaulos
Maantiepää 326
92574 Soursalmi
FINLAND


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Äiti, ei olisi saanut karata. Mutta minä odotin niin kauan. Eikä sille asialle enää voinut mitään. Nyt on mennyt vuosia ja paha mieli vielä joskus vaivaa, ei mahdottomasti. Mietin joskus missä olet, pysyitkö siellä missä olet vai menitkö jo muualle. Se oli minun kotini, mutta en usko että se on enää koti. Mistä minä tiedän vaikka olisit kuollut, minä odotin niin kauan. Ajattelin että sinä menit jo ensin.

Voin kertoa matkastani mitä kerrottavaa on. Et kuitenkaan tavoita minua kun saat tämän. Menin suoraa päätä laivaan. Nyt ajattelen, että heidän ei olisi pitänyt päästää minua sisälle mutta seurasin vain pariskuntaa ja kai olin heidän lapsensa siinä kohtaa. Lapsi, jota he eivät huomanneet. Olin siellä yön, en ainoa lapsi joka kulki yksin laivassa, pelasi ja joi. Siellä oli monta muutakin, heillä vaan oli vanhemmat mukanaan. Ei kukaan nähnyt että olin yhdentoista. Sinä yönä olin kahdeksantoista. Aamulla menin maihin ja oli kauhea olo. Se oli Ruotsi se maa, ja merenkäynti niin paha, että en palannut enää.

En minä kieltä ymmärtänyt mutta suudelmia. Niitä riitti ja opin sitten kielenkin. Asuin siellä pitkään ja nousin taas laivaan ja nyt se vei paikkaan vieraampaan ja siellä minä vielä. Aion nousta laivaan kolmatta kertaa. Minä jätän lapseni nyt. Ja ajattelin, että tasapainon vuoksi minun pitää kirjoittaa sinulle, koska jos pieni tyttäreni ei tule tietämään minusta vuosiin, vanhan äitini täytyy nyt tietää.

Älä yritä, et löydä häntä. En antaisi sinun, sinä ja minä emme saa koskea häneen. Hänellä on hyvä isä, joka pitää hänestä huolta, eikä koskaan anna ketään merelle.

Terveisin Klaara

maanantai 1. syyskuuta 2008

Kirje miehelle








Iason
Haades





------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Iason! Minun diplomaattiset taitoni ovat kananpojan tasolla. Mutta minäkään en sulje silmiäni, kuin lohikäärme pitää Kolkhiin Meduusa silmänsä avoinna.

Iason, sinä olet sytyttänyt loistavia polkuja metsiin, herättänyt lohikäärmeennukuttajan, sinä olet sytyttänyt tulia sydämiin siellä missä ei kuivakaan puu pala. Kolkhiin Maria Callas avasi sinulle laulunsa syitä hajottaa.

Sinä, Iason, uskot kaupankäyntiin. Sinä uskot vallan meren tuudittavan parhaiten, sinä painut sinne ja vedät mukaasi naisia ja lapsia. Kolkhiin Megaran kasvot olivat sinulle avoimet.

Mutta sinulle Iason Metaneira huutaa, piinaat hänen lastaan tulilla, ajatteletko antavasi karaistun elämän, sotilaan elämän; ajatteletko olevasi jumalten sukua, tuomari yllämme ja allamme. Iason, sinulle Metaneira kirkuu ja pudotat savuun joka syyttömän. Minun retoriset avuni eivät nosta liekeistä meren ja taljan liittoa eivätkä sen liiton lapsia, Iason. Sinä olisit nostanut, olisit, mutta säpsähdit Metaneiraa.

Hän on pelästyttänyt jumalattarenkin.