tiistai 2. syyskuuta 2008

Tyttärien kirjeitä I

Klaara,
Poste Restante 2743
Bahnhof.






Elviira Kaulos
Maantiepää 326
92574 Soursalmi
FINLAND


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Äiti, ei olisi saanut karata. Mutta minä odotin niin kauan. Eikä sille asialle enää voinut mitään. Nyt on mennyt vuosia ja paha mieli vielä joskus vaivaa, ei mahdottomasti. Mietin joskus missä olet, pysyitkö siellä missä olet vai menitkö jo muualle. Se oli minun kotini, mutta en usko että se on enää koti. Mistä minä tiedän vaikka olisit kuollut, minä odotin niin kauan. Ajattelin että sinä menit jo ensin.

Voin kertoa matkastani mitä kerrottavaa on. Et kuitenkaan tavoita minua kun saat tämän. Menin suoraa päätä laivaan. Nyt ajattelen, että heidän ei olisi pitänyt päästää minua sisälle mutta seurasin vain pariskuntaa ja kai olin heidän lapsensa siinä kohtaa. Lapsi, jota he eivät huomanneet. Olin siellä yön, en ainoa lapsi joka kulki yksin laivassa, pelasi ja joi. Siellä oli monta muutakin, heillä vaan oli vanhemmat mukanaan. Ei kukaan nähnyt että olin yhdentoista. Sinä yönä olin kahdeksantoista. Aamulla menin maihin ja oli kauhea olo. Se oli Ruotsi se maa, ja merenkäynti niin paha, että en palannut enää.

En minä kieltä ymmärtänyt mutta suudelmia. Niitä riitti ja opin sitten kielenkin. Asuin siellä pitkään ja nousin taas laivaan ja nyt se vei paikkaan vieraampaan ja siellä minä vielä. Aion nousta laivaan kolmatta kertaa. Minä jätän lapseni nyt. Ja ajattelin, että tasapainon vuoksi minun pitää kirjoittaa sinulle, koska jos pieni tyttäreni ei tule tietämään minusta vuosiin, vanhan äitini täytyy nyt tietää.

Älä yritä, et löydä häntä. En antaisi sinun, sinä ja minä emme saa koskea häneen. Hänellä on hyvä isä, joka pitää hänestä huolta, eikä koskaan anna ketään merelle.

Terveisin Klaara

Ei kommentteja: