Apologioita I

Paperimies Kajaanista

SUOMI



----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hyvä Suomen kansa,

minä jään pian työtä vaille. Tiedätte kyllä miten tavallinen tämä tarina on. Muutin maaseudulta Kajaaniin kohta kaksikymmentä vuotta sitten. Koulua kävin hetken mutta sitten pääsin kesätyöhön tehtaalle. Sinne sitten syksyllä jäin, ja jäi koulu, vaikka ajattelin jatkaa. Mutta vuodet vaan menivät, tuli perhettä ja oli vaan paras jatkaa töitä. Niillä palkoilla meillä nyt on tämä talo, johon kaikki sovimme hyvin. Ja niin me ajattelimme, että tässä menee loppuikä hyvinkin, teemme molemmat oman työmme hyvin ja tunnollisesti, saamme palkan kuukausittain. Tuemme lapsia kun ne muuttavat muutaman vuoden kuluttua kotoa, että pääsevät opiskelemaan minne tahtovat - vai jäänevätkö tänne. Että omillamme olisimme eläneet.

Niin me luulimme. Muutama päivä sitten minä kuulin uutiset yhtä aikaa teidän kanssanne. Kuulin radiosta, nyt on kesälomani viimeinen viikko. Kun jätin sen näin myöhään tänä vuonna, syyskesästä olen aina niin pitänyt. Ja vaimo kuulee omasta työstään muutamaa päivää myöhemmin. Ei riitä sillä pikkuyritykselläkään enää töitä vuodenvaihteen jälkeen.

Me olemme surullisia. Ihmiset nauravat kuitenkin, sanovat minulle, että paperityöläisen palkkaa olen saanut nauttia niin pitkään, palkka oli liian iso kuitenkin. Näin sanotaan duunarille maassa, jossa kaikki palvovat isoa palkkapussia. Oliko se sitten isolle perheelle niin iso palkka? Kyllä minä tyytyväinen oli, en sitä kiellä - pidin itseäni onnekkaana. Nyt minun harteilleni sitten laitetaan isien synnit. Paitsi että jään nyt yhteiskunnan elätiksi, olen myös ammattikuntani puolesta syyllinen. Ei olisi saanut lakon lakkoa pitää, ei huolehtia siitä, että raskaasta työstä saa hyvän korvauksen. Kateelliset, tuhahtaisin, jos en ymmärtäisi paremmin. Niin on tässä maassa muita vähän koulutuksen työntekijöitä vedätetty, maksettu työstä vähempi kuin pitää, siirretty työläinen vuokrafirman orjaksi. Sanottu sairaanhoitajalle, että kutsumuksesta ei makseta. Sanottu, että olette ahneita ja kateellisia ja syyllistetty meitä pieniä ihmisiä rahan haluamisesta, mutta millä muulla on tämä markkinatalous meitä palkinnut kuin rahalla?

Minä olen työn antanut. Minulle annettu lopputili. Tätä minä vielä mietin pitkään. Mahdanko enää päästä muihin töihin? Haluan kyllä mutta pelkään kovasti. Neljänkymmenen olen, mahdanko kelvata, etenkään seudulla, jossa meitä työnhakijoita on yhtäkkiä leegio. Päädynkö minä tukityöllistymispaikkaan, työvoimaviranomaisten tilastonsiivouksen kohteeksi, tekemään jotain turhaa reilun kymmenen euron päivärahalla? Aloimme vaimon kanssa miettiä että josko syntyisi meille vielä iltatähti, isäksi ennemmin rupean.

Muistakaa siis minua, kun haluatte vielä lyödä lyötyjä.

terveisin
eräs kajaanilainen paperityötön

Kirjeitä, joita on vaikea kirjoittaa

Nikki Holma
Saikartie 4
82962 Vaiske

J.N. Santaniemi
92350 Iilloste

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hei ystäväni,

siitä tapauksesta on kulunut jo vuosia. Tiedän, että tämä meidän asia ei palaa enää sellaiseksi kuin se oli aiemmin, mutta minä nyt koitan kättä ojentaa. Sitä varten täytyy olla jokin keino, ja ymmärsin tässä eräänä päivänä, että yhtä en ole yrittänyt.

Anteeksi, ystävä-hyvä, että toimin sinua kohtaan niin huonosti, ajattelemattomasti ja suorastaan pahanilkisesti. Minulla ei ole mitään puolusteltavaa omassa toiminnassani ja toivottavasti ymmärrät, etten millään sitä halua puolustaa. Vuosia on kulunut nyt, paljon olen ymmärtänyt - senkin, että jos sinua vastaan rikoin, se ei viime kädessä johtunut kuin minusta. Siinä pisteessä ei ole muuta kuin anteeksipyyntö. Ei tarvetta palata siihen tapaukseen tai selittää miksi se sillä tavalla meni, mikä minuun meni. Sinun kannaltasi sillä ei ole väliä, kysythän sitten jos sillä on. Aina voi sitten puhua, jos se tuntuu tarpeelliselta.

Nyt kuitenkin toivoisin, että tämä vuosien vaitiolo katkeaisi, jos ei muuhun niin ainakin yhteen pieneen viestiin. Eniten toivon, että hyväksyisit pienen anteeksipyyntöni, joka on minulle valtavan suuri kurotus, mutta jos ainakin laitat minulle vaikka postikortin, että tiedän sinun saaneen kirjeeni. Ettei minun tarvitse ajatella että ehket saa koskaan tietää, että kadun ja haluan pyytää anteeksi. Siksi toivon vaikka sanaa "ei" sinulta, jotta tietäisin viestin tulleen sinulle.


Anteeksi pyytäen, Nikki

Rakkauskirjeitä II

Aila Simola
Päärmetie 3 f 56
Vantaa

Jaakop Nikkinen
38025 Ehtoo

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Jaakop, ajattelin että oikeastaan kuka tahansa osaa kirjoittaa rakkauskirjeen. Jos vain kynä pysyy kädessä ja löytää muutaman sanan, joilla kertoa miten suunnattomasti, miten kovasti välittää ja kaipaa. Olen kuitenkin varma siitä, että en pysty sanoin sanomaan miten tärkeäksi sinä olet minulle tullut.

Oli tarkoitus kirjoittaa samalla matkajärjestelyistä. Että ehtisit oikealle junalle minua vastaan sitten, mutta laitan niistä asioista erillisen viestin. On kurjaa turmella rakkauskirje aikatauluilla, vaikka juuri ne minuutit osoittaisivat tapaamisen ja sen varman tulevaisuuden, jonka rakkaus olettaa mutta jota se silti odottaa hengitystään pidätellen - se tietää: voi tapahtua mitä vaan.

Niinkuin minä kammoankin tulevaa, alkanutta syksyä edellisten syksyjen perusteella, niin minä silti näen sen valoisampana kuin aikaisemmin. Minä mietin kuin höperö meidän tulevaa jouluamme, vaikka minulla ei ole syytä olettaa, että meitä enää silloin olisi tai että edes olisimme yhdessä jouluna. Tottahan meidän ikäisillämme on jo omat rutiinit, mahdammeko niitä koskaan yhdistää ja muutella meidän rutiineiksemme. Minun vuosittainen rutiinini on ollut matkustaa jouluisin Italiaan, kosteaan ja sumuiseen ilmaan. Miten syvä on kukkuloiden hiljaisuus Firenzen yllä joulunaikaan ja miten värikäs on pienten katujen ostosparatiisi. Ajattelen aina olevani se Sylvian joululaulun kerttunen, sitruunapuissa, laulamassa sypressien usvassa. Mutta ehkä tänä jouluna menen sinne kuten ennenkin, ehkä menemme yhdessä, ehkä olemme täällä. Ehkä Sylvian ei tarvitse lentää tänä jouluna.

Mutta sitä ennen meillä on pitkä syksymme, ja tapaamisemme, joita odotan. Olen hyvin, hyvin ihastunut sinuun, ja se taitaa olla tässäkin rakkauskirjeessä pääsanoma, muulla ei ole niin merkitystä; enintään lujittajina, jotta tuntisit minut paremmin, jotta rakastaisit edelleen.

Sinun Aila.

Kaatuneen äidille

Agnes Vatukkala
Viitakylä

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hyvä Agnes-rouva!

Suru-uutinen kantautui meidänkin korviimme eilen, kun Jurttasen Magnus tuli suoraan sieltä Vihtakylästä opastamaan uutta piikaa tänne. Ikäviä asioita tapahtui siellä Nokialla, ja kyyneleet silmissä otimme uutiset vastaan. Nyt lähtee meiltäkin tällainen osanotto useaan taloon, niin monta tämän seudun poikaa meni kerralla.

Vaan pahoittelut nuoren Valdemarinne tähden! Hänestä on meillä hyvä ja elävä muisto, ja eritoten Kerttu-tyttäremme lähettää suruvalittelujaan teille, jonka taloon hän ei nyt miniäksi tule. Minä tulen teitä tervehtämään ylihuomenissa Kertun kanssa. Siihen asti toivotan teille voimia ja Jumalan siunausta, olette paljon menettänyt, mutta katsokaa myös paljon antaneenne - voiko äiti enempää maan puolesta antaa kuin rakkahan lapsensa? Herran huomaan, pian tapaamme.

Surunvalittelunsa lähettävät
Liisa Teivakkala, Esaias Teivakkala, tyttäret Kerttu, Signe ja Anna.

Postikortti tropiikista

Juudit, älä unohda vielä, täällä palaa maailma.

M.

Juudit Niemenkoski
38592 Tolkeroinen
FILNAND

Rahalähetyksiä I

lähettänyt
Martti Kankaanpää
Poste Restante 502
Örebro, SVERIGE

Elma ja Niilo Kankaanpää
Vakseljärvi
FINLAND

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tervehdys isä ja äiti!

Nyt on työnteko lähtenyt hyvin liikkeelle täällä kaupungissa. Ensimmäisen palkan sain tänään ja lähetän teille siitä neljänneksen. Myöhemmin tulee enempi, nyt piti ensimmäisestä maksaa vuokrarästi ja ruokalaan se minkä velaksi söin. Tämä ei teitä vielä paljoa auta, mutta pystyn vasta lähettämään tavallisesti puolet, toisinaan varmaan ylikin. Se jättänee minulle riittävästi. Yritän vielä toisen työn löytää, nyt ovat illat vapaina ja voimia kyllä minun puolesta piisaisi johonkin hanttihommaan.

Tutustuin työpaikalla erääseen hämeenkyröläiseen mieheen joka täällä on asunut jo kauvan. Sanoi, että ehkä minulle jotain kuriirintyötä hänen kauttaan löytyisi illoiksi. Sellaista siis että kuljettelen tavarata paikasta toiseen nopeasti, ja juostahan minä taidan, herroille pitää tärkeitä juttuja juoksuttaa ja juomarahoilla saa vähän palkkaansa kasvatettua. Mutta kirjoittelen seuraavassa kirjeessä sitten mitenkä tämän toisen työn laita.

Huoneen ja työn etsinnän lisäksi muuta en ole joutanutkaan. Vähän olen täällä päässyt kävelemään ja tutustunut maisemiin, en kaupungin menoon ole antautunut.

Pyytäkää Kaisaa kirjoittamaan joku rivi puolestanne että varmasti näen rahan tulleen perille.

Jumalan siunausta toivottaapi poikanne Martti.

Kirje kissanhoitajalle

Merja Anttila c/o Murcia Widerroos
Ummuskuja 4
82063 Lunkaala
Suomi. FINLANDIA

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Merja-hyvä,

saavuimme tänään tänne aurinkoiseen Espanjaan. Pian jatkamme matkaa Aurinkorannikolta kohti Madridia, ja ajattelin kirjoittaa sinulle pikimmiten pieniä lisäohjeita kissan hoidosta. Jätin jo lapun, mutta luulen, etten muistanut kaikkea.

Muistathan, että Murcia haluaa ihmisen seuraa päivittäin. Leiki sen kanssa pari tuntia, oleile sen kanssa kotosalla mahdollisimman paljon. Kashmirlankarulla on sille eritoten mieleen, se purppurainen.

Muista antaa kaksi ruokalusikallista kermaa sille. Ei enempää eikä vähempää. Muun ruuan annostuksen näet viikkolistasta, jonka olen laatinut omaan käyttööni. Sen ruokkiminen on hieman vaivalloista, mutta luistaa ei siitä saa. Tänään sinun pitäisi olla hauduttamassa naudan sydäntä uunissa, laittaa siihen hitu oliiviöljyä ja ruokalusikallinen riisiä, palanen tulee viipaloida terävällä veitsellä kapeiksi suikaleiksi. Kaikki ruoka hyvin jäähtyneenä mutta vielä hieman lämpöisenä kissan eteen.

Huolehdi harjauksesta päivittäin, niin Murcian verenkierto pysyy kunnossa. Tarkasta, ettei anturoissa ole kovettumia ja laita niihin hieman rasvaa ja töppöset jos ne ovat kovettuneet. Ota töppöset pois noin tunnin kuluttua ja laita hieman talkkia anturoiden väliin.

Kissanhiekka on vaihdettava päivittäin.

Murcian lempilaulu on Suspicious Minds. Ellet osaa laulaa sitä itse, etsi levy kirjastosta ja soita sitä laulua joka päivä kerran tai pari.

Tuuleta kissan petivaatteet joka aamu ja aina päiväunien jälkeen iltapäivällä. Niissä ei saa olla irtokarvoja.

Siivoa koko asunto kaksi kertaa viikossa. Murcia pitää siisteydestä.

Lokakuussa nähdään, soitan kerran viikossa, torstaisin noin kello seitsemältä kysyäkseni miten siellä voidaan. Annan silloin joka kerta yhteystietoni, että saat minuun yhteyden jos Murcialle sattuu jotain tai sinulle tulee jotain ongelmia sen hoidossa.

Hyvää syksyä sinne,
toivottaa
Marjatta.

Rakkauskirjeitä I

Jalmari Kalteinen
Epsänen 375
Suomi

Siivooja F.
Konnunkaulan marketti
Konnunpää

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

F,

on jo aikakin minun kirjoittaa. Olen tätä pitkään harkinnut. Näen sinut joka päivä käytävillä ja joskus kaupassakin ja olen alkanut tervehtiä. Minä olen kotona viihtyvää sorttia ja ujo, joten en sillä tavalla tuntemattomille puhu. Nimesikin sain tietää kun kuulin jonkun puhuttelevan sinua, mutta nyt olen varma vain siitä että etunimesi ensimmäinen kirjain on F.

Minulla on se punainen ulkoilutakki ja mustat maiharit. En ole kovin pitkä, jos nyt en ihan lyhytkään. Sinua ehkä 10 senttiä pidempi. Jos muistat niin tervehdin sinua usein ja sinä katsot aina vähän kysyvästi takaisin kauniilla ruskeilla silmilläsi.

Minä haluaisin ehdottaa tapaamista, koska luulen, että pitäisimme toisistamme. Jos tapaisimme keskiviikkona ensi viikolla. Voisin odottaa sinua kauppakeskuksella, marketin ulkopuolella kello 18. Jos et pääse, ja haluat sopia toisen ajan, pyydän, että puhuttelet minua käytävällä tai kirjoitat kuoressa näkyvään osoitteeseen. Ymmärrän kyllä senkin, jos et halua kuulla minusta mitään ja haluat unohtaa tämän viestin. Siinä tapauksessa kaikki on kuin ennenkin, ehkä toisinaan tervehdin sinua, mutta lupaan jättää sinut rauhaan.

Minun sydäntäni ihan nipistelee.

Tapaamista odottaen,
Jalmari Kalteinen

Ps. Minua ei haittaa jos joku auttaa sinua lukemaan tämän kirjeen. Olen vähän kirjallinen ihminen enkä osannut kirjoittaa selvästi, on ehkä vaikea ymmärtää minua jos ei ole äidinkielenä suomi.

Kirjeitä virallisille tahoille I

Marte Povera
Postitie 3f5
Hyvinkää

Sosiaalivirasto, toimeentulotukiasiat
Hyvinkää

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

4.9.2008, Hyvinkää

Hyvä sosiaalivirasto,

pyysitte liitettä 1.9.2008 päivättyyn toimeentulotukihakemukseeni. Ikävä kyllä minun täytyy jättää pyydetty liite toimittamatta, en suostu lisäämään käytössänne olevaa dokumenttipinoa enää yhdelläkään paperilla. Voitte siis tehdä minua koskevan päätöksen niiden tietojen nojalla, joita teillä nyt on hallussanne. Päätin silti kirjoittaa teille lyhyesti. Ajattelin sen ensinnäkin jouduttavan päätöksen tekemistä, jos erikseen ilmoitan teille, että kyseinen liite ei ole tulossa kahdenkaan viikon määräajan sisällä. Toiseksi haluan liittää tämän kirjeen toimeentulotukihakemukseeni; se olkoon vakavahenkinen ja vapaamuotoinen pyytämänne liitteen korvaaja.

Nythän on niin, että pyysitte minua toimittamaan tositteet siitä, että olen viimeisen kuukauden sisällä poistunut maasta. Olenhan minä, mutta koska poistuin maasta taiteellisen työskentelyn takia ja onnistuin tekemään sen viime kuun toimeentulotukiosuuteni turvin, en pidä itseäni selvitysvelvollisena. Tiedätte kyllä, että olen työtön; mutta olen ollut poissa maasta työvoimaviranomaisten säätämissä puitteissa. Minun ei siis pitäisi joutua vastaamaan tästä liikkeestäni kenellekään.

Syy poistumiseen oli taiteilijoiden kokoontuminen. Minulla on paljon ystäviä Suomen rajojen ulkopuolella, ja viime vuosikymmenellä olen työskennellyt paljon ruotsalaisten, liettualaisten, unkarilaisten ja ranskalaisten ystävieni kanssa. Meillä oli kokoontuminen salaisessa paikassa, jossa aloimme toteuttaa yhteistä teossarjaa. Tarkoituksemme on saada sitä varten haettua rahoitus, mutta suunnitteluhan meidän täytyy toteuttaa ilman rahoitusta. Haemme kukin henkilökohtaisia avustuksia ja muutamat meistä sitoutuivat hakemaan ryhmälle matka- ja työskentelyavustusta. Haluan korostaa, että mistään sellaisesta en nauttinut kun kävin kutsuttuna taiteilijavieraana viime kuussa erään taiteilijan tätä tarkoitusta varten käyttöönsä saamassa tilassa. Mitään rahallista korvausta en ole saanut mistään.

Tästä näette, että matkani tarkoitus on ollut, kuinka sen nyt sanoisin, työllistävä. Pyrin siis luomaan itselleni sellaiset työskentelymahdollisuudet, että voisin jossain vaiheessa hakea ja saada kansainvälistä projektia varten rahoitusta. Toivon, että te hyvät viranomaiset ette siellä sosiaalitoimistossa turmele mahdollisuuksiani tähän. Ymmärrän kyllä olevani pulassa, jos minua ilmiannellaan tällaisesta matkasta pitkin kuntien ja valtion puljuja. Tiedättehän: Kela päättää evätä, olen entistä riippuvaisempi teistä, sitten jos katsotte, etten täytä jotain ehtojanne, leikkaatte 40% minulta ja niin edelleen. Sittenhän olen pulassa ja te ajatte minut tulottomaksi vaikka juuri yritän etsiä itselleni tuloja ja työtä.

Joten pyydän teitä, käyttäkää harkintaanne ja tehkää tavallinen päätös. Olemme toistemme kanssa tekemisissä väliaikaisesti, niin toivon, ja sujukoon yhteistyömme. Jos minä saan työskentelyolosuhteeni kuntoon, en tule teiltä mitään tarvitsemaan.

Kunnioittaen,
Marte Povera

Kirjeitä sammuneille tähdille I

29.8.2008

Mr Michael Jackson,

I am your big fan. Today is your birthday.
Happy Birthday! I hope that you make a
record again. Come to Finland, please.

Mr.Michael Jackson
Neverland
California,
United States

Your fan Kirsti from Vantaa.

Postikortti kirjailijalle

9.4.1917

Hyvä hra Lehtonen,
eräs matkakertomuksenne, Myrtti ja
alppiruusu, ilahdutti minua kovasti.

Olen elänyt yksikseni näillä
Alppiseuduilla, pitkään erossa maanmiehistäni,
ja vaikutelmanne osuivat niin kovin likelle omiani.

Kirjailija Joel Lehtonen

Hoplax, FINLAND

Haluan tällä postikortilla kiittää
Teitä. Toivotan teille onnea kirjailijantiellänne
ja lämmintä tulevaa kesää sinne koto-Suomeen.

Teitä tervehtii
A. S. Mutkanperä

Kirje asianajajan välityksellä

Asianajotoimisto Bicke & Bickelsson
Helsinki 100

Liisa-Maija Virta-Rustikka
Porvoonpolku 7a
Helsinki

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Olenpa minä vilpittömällä tuulella tänään! Siksi teen sinulle seuraavat tunnustukset.

Jos hämmästelit, minne sateenvarjosi katosi toissa lauantaina, minä annoin sen eteenpäin. Viikonloppuna luonani kävi ihastuttava vieras ja halusin varjella häntä kastumiselta. Tämä ihastuttava henkilö onkin toinen seikka; arvannet jo, että hän tuli sinun tilallesi tuoksi viikonlopuksi.

Mutta turha luulla, että tämä olisi vielä tässä. Olen nimittäin tuntenut näiden vuosien aikana koko joukon ihastuttavia henkilöitä. Heitä on käynyt meilläkin – omituista ettei kaltaisesi tarkkanäköinen ihminen ole huomannut sitä. Olen lahjoittanut muutamille heistä vaatteitasi ja korujasi. Tietysti sellaisia, joita käytät harvoin, ja joiden puuttumista et edes huomaa tai epäilet itse hukanneesi ne. Mutta ehkäpä joku päivä näet sen mustan silkkipuserosi jonkun päällä, sen puseron, jossa oli erikoiset napit. Se sopi erityisen hyvin sille ihastuttavalle henkilölle, joka otti sen mukaansa. Minä olen antanut heille paljon, lahjoja nimittäin. Sellainen sopii minulle.

Olin myös vuosien ajan varma siitä, että huomaisit tililtäsi puuttuvan rahaa. Mutta sinähän et laskenut, ihmettelit toisinaan itseäsi; että raha kun vaan valuu kättesi välistä. Minä sen välistä vedin. Koko ajan. Odotin että alat laskea. Mutta et alkanut, yhtä sokeaa luottamusta, välinpitämätöntä varmaa luottamusta koko lintu. Arvaatko millaisia summia saa kasaan, jos ottaa vähän sieltä ja vähän tuolta? Kyllä, huomattavia. Minä olen nimittäin laskenut ja nyt sinäkin voit alkaa laskea. Sinulla voi olla minuun kohdistuvia jälkivaatimuksia.

Syyt siihen, että tunnustan tämän sinulle, ovat moninaiset. Ensinnäkin, minulla on omatunto ja en kestä vähääkään syyllisyyttä, haluan aloittaa uuden elämäni rikkumattomana. Toiseksi, ehkä sinunkin pitää saada totuus, se on reilua meitä molempia kohtaan – sinua, koska sinä ansaitset totuuden ja minua, koska en halua sinulta mitään ystävyyttä tai kontaktia, jota en ansaitse. Minä haluan olla kirottu sinulle. Kolmanneksi, aika on kypsääkin kypsempi, koska olen tavannut todella ihastuttavan ihmisen. Antaisin hänelle vaatteet päältäsi, korut rasioistasi, rahat tililtäsi, katon päältäsi ja tuolin altasi. Jotta en tekisi sitä, annan hänelle itseni.

Mikäli sinulla on jotain vaatimuksia jonkun asian suhteen, haluat esimerkiksi nostaa syytteitä tai muuta sellaista, ota yhteyttä asianajajaani, minä haluan nyt keskittyä erääseen ihastuttavaan ihmiseen.


Terveisin Jan


Ps. Minua edustaa asianajaja Rosita Bicke, joka välittää sinulle tämän viestin ja lähettää sinulle korttinsa tämän myötä.

Tyttärien kirjeitä I

Klaara,
Poste Restante 2743
Bahnhof.

Elviira Kaulos
Maantiepää 326
92574 Soursalmi
FINLAND

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Äiti, ei olisi saanut karata. Mutta minä odotin niin kauan. Eikä sille asialle enää voinut mitään. Nyt on mennyt vuosia ja paha mieli vielä joskus vaivaa, ei mahdottomasti. Mietin joskus missä olet, pysyitkö siellä missä olet vai menitkö jo muualle. Se oli minun kotini, mutta en usko että se on enää koti. Mistä minä tiedän vaikka olisit kuollut, minä odotin niin kauan. Ajattelin että sinä menit jo ensin.

Voin kertoa matkastani mitä kerrottavaa on. Et kuitenkaan tavoita minua kun saat tämän. Menin suoraa päätä laivaan. Nyt ajattelen, että heidän ei olisi pitänyt päästää minua sisälle mutta seurasin vain pariskuntaa ja kai olin heidän lapsensa siinä kohtaa. Lapsi, jota he eivät huomanneet. Olin siellä yön, en ainoa lapsi joka kulki yksin laivassa, pelasi ja joi. Siellä oli monta muutakin, heillä vaan oli vanhemmat mukanaan. Ei kukaan nähnyt että olin yhdentoista. Sinä yönä olin kahdeksantoista. Aamulla menin maihin ja oli kauhea olo. Se oli Ruotsi se maa, ja merenkäynti niin paha, että en palannut enää.

En minä kieltä ymmärtänyt mutta suudelmia. Niitä riitti ja opin sitten kielenkin. Asuin siellä pitkään ja nousin taas laivaan ja nyt se vei paikkaan vieraampaan ja siellä minä vielä. Aion nousta laivaan kolmatta kertaa. Minä jätän lapseni nyt. Ja ajattelin, että tasapainon vuoksi minun pitää kirjoittaa sinulle, koska jos pieni tyttäreni ei tule tietämään minusta vuosiin, vanhan äitini täytyy nyt tietää.

Älä yritä, et löydä häntä. En antaisi sinun, sinä ja minä emme saa koskea häneen. Hänellä on hyvä isä, joka pitää hänestä huolta, eikä koskaan anna ketään merelle.

Terveisin Klaara

Kirje miehelle

Iason
Haades

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Iason! Minun diplomaattiset taitoni ovat kananpojan tasolla. Mutta minäkään en sulje silmiäni, kuin lohikäärme pitää Kolkhiin Meduusa silmänsä avoinna.

Iason, sinä olet sytyttänyt loistavia polkuja metsiin, herättänyt lohikäärmeennukuttajan, sinä olet sytyttänyt tulia sydämiin siellä missä ei kuivakaan puu pala. Kolkhiin Maria Callas avasi sinulle laulunsa syitä hajottaa.

Sinä, Iason, uskot kaupankäyntiin. Sinä uskot vallan meren tuudittavan parhaiten, sinä painut sinne ja vedät mukaasi naisia ja lapsia. Kolkhiin Megaran kasvot olivat sinulle avoimet.

Mutta sinulle Iason Metaneira huutaa, piinaat hänen lastaan tulilla, ajatteletko antavasi karaistun elämän, sotilaan elämän; ajatteletko olevasi jumalten sukua, tuomari yllämme ja allamme. Iason, sinulle Metaneira kirkuu ja pudotat savuun joka syyttömän. Minun retoriset avuni eivät nosta liekeistä meren ja taljan liittoa eivätkä sen liiton lapsia, Iason. Sinä olisit nostanut, olisit, mutta säpsähdit Metaneiraa.

Hän on pelästyttänyt jumalattarenkin.