Apologioita I

Paperimies Kajaanista

SUOMI



----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hyvä Suomen kansa,

minä jään pian työtä vaille. Tiedätte kyllä miten tavallinen tämä tarina on. Muutin maaseudulta Kajaaniin kohta kaksikymmentä vuotta sitten. Koulua kävin hetken mutta sitten pääsin kesätyöhön tehtaalle. Sinne sitten syksyllä jäin, ja jäi koulu, vaikka ajattelin jatkaa. Mutta vuodet vaan menivät, tuli perhettä ja oli vaan paras jatkaa töitä. Niillä palkoilla meillä nyt on tämä talo, johon kaikki sovimme hyvin. Ja niin me ajattelimme, että tässä menee loppuikä hyvinkin, teemme molemmat oman työmme hyvin ja tunnollisesti, saamme palkan kuukausittain. Tuemme lapsia kun ne muuttavat muutaman vuoden kuluttua kotoa, että pääsevät opiskelemaan minne tahtovat - vai jäänevätkö tänne. Että omillamme olisimme eläneet.

Niin me luulimme. Muutama päivä sitten minä kuulin uutiset yhtä aikaa teidän kanssanne. Kuulin radiosta, nyt on kesälomani viimeinen viikko. Kun jätin sen näin myöhään tänä vuonna, syyskesästä olen aina niin pitänyt. Ja vaimo kuulee omasta työstään muutamaa päivää myöhemmin. Ei riitä sillä pikkuyritykselläkään enää töitä vuodenvaihteen jälkeen.

Me olemme surullisia. Ihmiset nauravat kuitenkin, sanovat minulle, että paperityöläisen palkkaa olen saanut nauttia niin pitkään, palkka oli liian iso kuitenkin. Näin sanotaan duunarille maassa, jossa kaikki palvovat isoa palkkapussia. Oliko se sitten isolle perheelle niin iso palkka? Kyllä minä tyytyväinen oli, en sitä kiellä - pidin itseäni onnekkaana. Nyt minun harteilleni sitten laitetaan isien synnit. Paitsi että jään nyt yhteiskunnan elätiksi, olen myös ammattikuntani puolesta syyllinen. Ei olisi saanut lakon lakkoa pitää, ei huolehtia siitä, että raskaasta työstä saa hyvän korvauksen. Kateelliset, tuhahtaisin, jos en ymmärtäisi paremmin. Niin on tässä maassa muita vähän koulutuksen työntekijöitä vedätetty, maksettu työstä vähempi kuin pitää, siirretty työläinen vuokrafirman orjaksi. Sanottu sairaanhoitajalle, että kutsumuksesta ei makseta. Sanottu, että olette ahneita ja kateellisia ja syyllistetty meitä pieniä ihmisiä rahan haluamisesta, mutta millä muulla on tämä markkinatalous meitä palkinnut kuin rahalla?

Minä olen työn antanut. Minulle annettu lopputili. Tätä minä vielä mietin pitkään. Mahdanko enää päästä muihin töihin? Haluan kyllä mutta pelkään kovasti. Neljänkymmenen olen, mahdanko kelvata, etenkään seudulla, jossa meitä työnhakijoita on yhtäkkiä leegio. Päädynkö minä tukityöllistymispaikkaan, työvoimaviranomaisten tilastonsiivouksen kohteeksi, tekemään jotain turhaa reilun kymmenen euron päivärahalla? Aloimme vaimon kanssa miettiä että josko syntyisi meille vielä iltatähti, isäksi ennemmin rupean.

Muistakaa siis minua, kun haluatte vielä lyödä lyötyjä.

terveisin
eräs kajaanilainen paperityötön

Kirjeitä, joita on vaikea kirjoittaa

Nikki Holma
Saikartie 4
82962 Vaiske

J.N. Santaniemi
92350 Iilloste

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hei ystäväni,

siitä tapauksesta on kulunut jo vuosia. Tiedän, että tämä meidän asia ei palaa enää sellaiseksi kuin se oli aiemmin, mutta minä nyt koitan kättä ojentaa. Sitä varten täytyy olla jokin keino, ja ymmärsin tässä eräänä päivänä, että yhtä en ole yrittänyt.

Anteeksi, ystävä-hyvä, että toimin sinua kohtaan niin huonosti, ajattelemattomasti ja suorastaan pahanilkisesti. Minulla ei ole mitään puolusteltavaa omassa toiminnassani ja toivottavasti ymmärrät, etten millään sitä halua puolustaa. Vuosia on kulunut nyt, paljon olen ymmärtänyt - senkin, että jos sinua vastaan rikoin, se ei viime kädessä johtunut kuin minusta. Siinä pisteessä ei ole muuta kuin anteeksipyyntö. Ei tarvetta palata siihen tapaukseen tai selittää miksi se sillä tavalla meni, mikä minuun meni. Sinun kannaltasi sillä ei ole väliä, kysythän sitten jos sillä on. Aina voi sitten puhua, jos se tuntuu tarpeelliselta.

Nyt kuitenkin toivoisin, että tämä vuosien vaitiolo katkeaisi, jos ei muuhun niin ainakin yhteen pieneen viestiin. Eniten toivon, että hyväksyisit pienen anteeksipyyntöni, joka on minulle valtavan suuri kurotus, mutta jos ainakin laitat minulle vaikka postikortin, että tiedän sinun saaneen kirjeeni. Ettei minun tarvitse ajatella että ehket saa koskaan tietää, että kadun ja haluan pyytää anteeksi. Siksi toivon vaikka sanaa "ei" sinulta, jotta tietäisin viestin tulleen sinulle.


Anteeksi pyytäen, Nikki

Rakkauskirjeitä II

Aila Simola
Päärmetie 3 f 56
Vantaa

Jaakop Nikkinen
38025 Ehtoo

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Jaakop, ajattelin että oikeastaan kuka tahansa osaa kirjoittaa rakkauskirjeen. Jos vain kynä pysyy kädessä ja löytää muutaman sanan, joilla kertoa miten suunnattomasti, miten kovasti välittää ja kaipaa. Olen kuitenkin varma siitä, että en pysty sanoin sanomaan miten tärkeäksi sinä olet minulle tullut.

Oli tarkoitus kirjoittaa samalla matkajärjestelyistä. Että ehtisit oikealle junalle minua vastaan sitten, mutta laitan niistä asioista erillisen viestin. On kurjaa turmella rakkauskirje aikatauluilla, vaikka juuri ne minuutit osoittaisivat tapaamisen ja sen varman tulevaisuuden, jonka rakkaus olettaa mutta jota se silti odottaa hengitystään pidätellen - se tietää: voi tapahtua mitä vaan.

Niinkuin minä kammoankin tulevaa, alkanutta syksyä edellisten syksyjen perusteella, niin minä silti näen sen valoisampana kuin aikaisemmin. Minä mietin kuin höperö meidän tulevaa jouluamme, vaikka minulla ei ole syytä olettaa, että meitä enää silloin olisi tai että edes olisimme yhdessä jouluna. Tottahan meidän ikäisillämme on jo omat rutiinit, mahdammeko niitä koskaan yhdistää ja muutella meidän rutiineiksemme. Minun vuosittainen rutiinini on ollut matkustaa jouluisin Italiaan, kosteaan ja sumuiseen ilmaan. Miten syvä on kukkuloiden hiljaisuus Firenzen yllä joulunaikaan ja miten värikäs on pienten katujen ostosparatiisi. Ajattelen aina olevani se Sylvian joululaulun kerttunen, sitruunapuissa, laulamassa sypressien usvassa. Mutta ehkä tänä jouluna menen sinne kuten ennenkin, ehkä menemme yhdessä, ehkä olemme täällä. Ehkä Sylvian ei tarvitse lentää tänä jouluna.

Mutta sitä ennen meillä on pitkä syksymme, ja tapaamisemme, joita odotan. Olen hyvin, hyvin ihastunut sinuun, ja se taitaa olla tässäkin rakkauskirjeessä pääsanoma, muulla ei ole niin merkitystä; enintään lujittajina, jotta tuntisit minut paremmin, jotta rakastaisit edelleen.

Sinun Aila.

Kaatuneen äidille

Agnes Vatukkala
Viitakylä

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hyvä Agnes-rouva!

Suru-uutinen kantautui meidänkin korviimme eilen, kun Jurttasen Magnus tuli suoraan sieltä Vihtakylästä opastamaan uutta piikaa tänne. Ikäviä asioita tapahtui siellä Nokialla, ja kyyneleet silmissä otimme uutiset vastaan. Nyt lähtee meiltäkin tällainen osanotto useaan taloon, niin monta tämän seudun poikaa meni kerralla.

Vaan pahoittelut nuoren Valdemarinne tähden! Hänestä on meillä hyvä ja elävä muisto, ja eritoten Kerttu-tyttäremme lähettää suruvalittelujaan teille, jonka taloon hän ei nyt miniäksi tule. Minä tulen teitä tervehtämään ylihuomenissa Kertun kanssa. Siihen asti toivotan teille voimia ja Jumalan siunausta, olette paljon menettänyt, mutta katsokaa myös paljon antaneenne - voiko äiti enempää maan puolesta antaa kuin rakkahan lapsensa? Herran huomaan, pian tapaamme.

Surunvalittelunsa lähettävät
Liisa Teivakkala, Esaias Teivakkala, tyttäret Kerttu, Signe ja Anna.

Postikortti tropiikista

Juudit, älä unohda vielä, täällä palaa maailma.

M.

Juudit Niemenkoski
38592 Tolkeroinen
FILNAND

Rahalähetyksiä I

lähettänyt
Martti Kankaanpää
Poste Restante 502
Örebro, SVERIGE

Elma ja Niilo Kankaanpää
Vakseljärvi
FINLAND

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tervehdys isä ja äiti!

Nyt on työnteko lähtenyt hyvin liikkeelle täällä kaupungissa. Ensimmäisen palkan sain tänään ja lähetän teille siitä neljänneksen. Myöhemmin tulee enempi, nyt piti ensimmäisestä maksaa vuokrarästi ja ruokalaan se minkä velaksi söin. Tämä ei teitä vielä paljoa auta, mutta pystyn vasta lähettämään tavallisesti puolet, toisinaan varmaan ylikin. Se jättänee minulle riittävästi. Yritän vielä toisen työn löytää, nyt ovat illat vapaina ja voimia kyllä minun puolesta piisaisi johonkin hanttihommaan.

Tutustuin työpaikalla erääseen hämeenkyröläiseen mieheen joka täällä on asunut jo kauvan. Sanoi, että ehkä minulle jotain kuriirintyötä hänen kauttaan löytyisi illoiksi. Sellaista siis että kuljettelen tavarata paikasta toiseen nopeasti, ja juostahan minä taidan, herroille pitää tärkeitä juttuja juoksuttaa ja juomarahoilla saa vähän palkkaansa kasvatettua. Mutta kirjoittelen seuraavassa kirjeessä sitten mitenkä tämän toisen työn laita.

Huoneen ja työn etsinnän lisäksi muuta en ole joutanutkaan. Vähän olen täällä päässyt kävelemään ja tutustunut maisemiin, en kaupungin menoon ole antautunut.

Pyytäkää Kaisaa kirjoittamaan joku rivi puolestanne että varmasti näen rahan tulleen perille.

Jumalan siunausta toivottaapi poikanne Martti.

Kirje kissanhoitajalle

Merja Anttila c/o Murcia Widerroos
Ummuskuja 4
82063 Lunkaala
Suomi. FINLANDIA

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Merja-hyvä,

saavuimme tänään tänne aurinkoiseen Espanjaan. Pian jatkamme matkaa Aurinkorannikolta kohti Madridia, ja ajattelin kirjoittaa sinulle pikimmiten pieniä lisäohjeita kissan hoidosta. Jätin jo lapun, mutta luulen, etten muistanut kaikkea.

Muistathan, että Murcia haluaa ihmisen seuraa päivittäin. Leiki sen kanssa pari tuntia, oleile sen kanssa kotosalla mahdollisimman paljon. Kashmirlankarulla on sille eritoten mieleen, se purppurainen.

Muista antaa kaksi ruokalusikallista kermaa sille. Ei enempää eikä vähempää. Muun ruuan annostuksen näet viikkolistasta, jonka olen laatinut omaan käyttööni. Sen ruokkiminen on hieman vaivalloista, mutta luistaa ei siitä saa. Tänään sinun pitäisi olla hauduttamassa naudan sydäntä uunissa, laittaa siihen hitu oliiviöljyä ja ruokalusikallinen riisiä, palanen tulee viipaloida terävällä veitsellä kapeiksi suikaleiksi. Kaikki ruoka hyvin jäähtyneenä mutta vielä hieman lämpöisenä kissan eteen.

Huolehdi harjauksesta päivittäin, niin Murcian verenkierto pysyy kunnossa. Tarkasta, ettei anturoissa ole kovettumia ja laita niihin hieman rasvaa ja töppöset jos ne ovat kovettuneet. Ota töppöset pois noin tunnin kuluttua ja laita hieman talkkia anturoiden väliin.

Kissanhiekka on vaihdettava päivittäin.

Murcian lempilaulu on Suspicious Minds. Ellet osaa laulaa sitä itse, etsi levy kirjastosta ja soita sitä laulua joka päivä kerran tai pari.

Tuuleta kissan petivaatteet joka aamu ja aina päiväunien jälkeen iltapäivällä. Niissä ei saa olla irtokarvoja.

Siivoa koko asunto kaksi kertaa viikossa. Murcia pitää siisteydestä.

Lokakuussa nähdään, soitan kerran viikossa, torstaisin noin kello seitsemältä kysyäkseni miten siellä voidaan. Annan silloin joka kerta yhteystietoni, että saat minuun yhteyden jos Murcialle sattuu jotain tai sinulle tulee jotain ongelmia sen hoidossa.

Hyvää syksyä sinne,
toivottaa
Marjatta.