Paperimies Kajaanista
SUOMI
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Hyvä Suomen kansa,
minä jään pian työtä vaille. Tiedätte kyllä miten tavallinen tämä tarina on. Muutin maaseudulta Kajaaniin kohta kaksikymmentä vuotta sitten. Koulua kävin hetken mutta sitten pääsin kesätyöhön tehtaalle. Sinne sitten syksyllä jäin, ja jäi koulu, vaikka ajattelin jatkaa. Mutta vuodet vaan menivät, tuli perhettä ja oli vaan paras jatkaa töitä. Niillä palkoilla meillä nyt on tämä talo, johon kaikki sovimme hyvin. Ja niin me ajattelimme, että tässä menee loppuikä hyvinkin, teemme molemmat oman työmme hyvin ja tunnollisesti, saamme palkan kuukausittain. Tuemme lapsia kun ne muuttavat muutaman vuoden kuluttua kotoa, että pääsevät opiskelemaan minne tahtovat - vai jäänevätkö tänne. Että omillamme olisimme eläneet.
Niin me luulimme. Muutama päivä sitten minä kuulin uutiset yhtä aikaa teidän kanssanne. Kuulin radiosta, nyt on kesälomani viimeinen viikko. Kun jätin sen näin myöhään tänä vuonna, syyskesästä olen aina niin pitänyt. Ja vaimo kuulee omasta työstään muutamaa päivää myöhemmin. Ei riitä sillä pikkuyritykselläkään enää töitä vuodenvaihteen jälkeen.
Me olemme surullisia. Ihmiset nauravat kuitenkin, sanovat minulle, että paperityöläisen palkkaa olen saanut nauttia niin pitkään, palkka oli liian iso kuitenkin. Näin sanotaan duunarille maassa, jossa kaikki palvovat isoa palkkapussia. Oliko se sitten isolle perheelle niin iso palkka? Kyllä minä tyytyväinen oli, en sitä kiellä - pidin itseäni onnekkaana. Nyt minun harteilleni sitten laitetaan isien synnit. Paitsi että jään nyt yhteiskunnan elätiksi, olen myös ammattikuntani puolesta syyllinen. Ei olisi saanut lakon lakkoa pitää, ei huolehtia siitä, että raskaasta työstä saa hyvän korvauksen. Kateelliset, tuhahtaisin, jos en ymmärtäisi paremmin. Niin on tässä maassa muita vähän koulutuksen työntekijöitä vedätetty, maksettu työstä vähempi kuin pitää, siirretty työläinen vuokrafirman orjaksi. Sanottu sairaanhoitajalle, että kutsumuksesta ei makseta. Sanottu, että olette ahneita ja kateellisia ja syyllistetty meitä pieniä ihmisiä rahan haluamisesta, mutta millä muulla on tämä markkinatalous meitä palkinnut kuin rahalla?
Minä olen työn antanut. Minulle annettu lopputili. Tätä minä vielä mietin pitkään. Mahdanko enää päästä muihin töihin? Haluan kyllä mutta pelkään kovasti. Neljänkymmenen olen, mahdanko kelvata, etenkään seudulla, jossa meitä työnhakijoita on yhtäkkiä leegio. Päädynkö minä tukityöllistymispaikkaan, työvoimaviranomaisten tilastonsiivouksen kohteeksi, tekemään jotain turhaa reilun kymmenen euron päivärahalla? Aloimme vaimon kanssa miettiä että josko syntyisi meille vielä iltatähti, isäksi ennemmin rupean.
Muistakaa siis minua, kun haluatte vielä lyödä lyötyjä.
terveisin
eräs kajaanilainen paperityötön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti