torstai 11. syyskuuta 2008

Kirjeitä, joita on vaikea kirjoittaa

Nikki Holma
Saikartie 4
82962 Vaiske





J.N. Santaniemi
92350 Iilloste




------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Hei ystäväni,

siitä tapauksesta on kulunut jo vuosia. Tiedän, että tämä meidän asia ei palaa enää sellaiseksi kuin se oli aiemmin, mutta minä nyt koitan kättä ojentaa. Sitä varten täytyy olla jokin keino, ja ymmärsin tässä eräänä päivänä, että yhtä en ole yrittänyt.

Anteeksi, ystävä-hyvä, että toimin sinua kohtaan niin huonosti, ajattelemattomasti ja suorastaan pahanilkisesti. Minulla ei ole mitään puolusteltavaa omassa toiminnassani ja toivottavasti ymmärrät, etten millään sitä halua puolustaa. Vuosia on kulunut nyt, paljon olen ymmärtänyt - senkin, että jos sinua vastaan rikoin, se ei viime kädessä johtunut kuin minusta. Siinä pisteessä ei ole muuta kuin anteeksipyyntö. Ei tarvetta palata siihen tapaukseen tai selittää miksi se sillä tavalla meni, mikä minuun meni. Sinun kannaltasi sillä ei ole väliä, kysythän sitten jos sillä on. Aina voi sitten puhua, jos se tuntuu tarpeelliselta.

Nyt kuitenkin toivoisin, että tämä vuosien vaitiolo katkeaisi, jos ei muuhun niin ainakin yhteen pieneen viestiin. Eniten toivon, että hyväksyisit pienen anteeksipyyntöni, joka on minulle valtavan suuri kurotus, mutta jos ainakin laitat minulle vaikka postikortin, että tiedän sinun saaneen kirjeeni. Ettei minun tarvitse ajatella että ehket saa koskaan tietää, että kadun ja haluan pyytää anteeksi. Siksi toivon vaikka sanaa "ei" sinulta, jotta tietäisin viestin tulleen sinulle.


Anteeksi pyytäen, Nikki

Ei kommentteja: